Muru ja Maasu

Prinsessa Murun maasu kasvaa ja ruoka maistuu aina vain paremmin!
Hiukan huolestuneena kyllä seuraan tuon pömppömassun kasvamista!
Ympärysmittaa kun sillä alkaa olla jo aika lailla.
Menneillään kuitenkin vasta 42. vuorokausi ensimmäisestä pariutumissessiosta. Montako sieltä mahtaakaan putkahtaa?
Vai ovatko kaikki "jättisarjaa"?
Muistaakseni veikkailtiin ultraäänessä nähdyn kuusi pienenpientä? Mutta varmuudella ei pystytty kuitenkaan tarkkaa määrää kertomaan...
Ehkä hyvä niin.
Siinäkin olisi jo riittämiin työmaata ensikertalaismammalle imetettäväksi ja hoivattavaksi.
No, vielä on jonkin aikaa valmistautua onnelliseen perhetapahtumaan.
Toivoa vain sopii, että kasvavan massun myötä tulevan mamman ruokahalu säilyisi yhtä hyvänä kuin se nyt on.
Ehkä kuitenkin on syytä lisätä ruokintakertoja ja pienentää aterioiden annoskokoa.

Ah, tätä malttamattoman hoitajan odotusta!

Ruoka maittaa tulevalle äidille

Ihanaa! Muru on saanut ruokahalunsa takaisin!
Aamiainen meni suuremmitta vitkasteluitta ja lisääkin olisi voinut syödä.
Meillä ei santsata kuitenkaan. Koirien annokset ovat tarkkaan laskettu liikunnan ja muiden aktivitettien mukaan, joten mieluummin hiukan vähemmän kuin liikaa.
Laihduttaminen on tämän rotusilla todella vaikeaa.
Ruputiti on siitä oiva esimerkki. Hän on meidän "kävelevä roskasanko". Suomennettuna tarkoittanee, että kaikki maittaa ja loppuu vielä kesken!

Tänään on sitten tarkoitus tehdä puolentoistatunnin lenkki pelloilla neljän koirulaisen kanssa.
Harmi, ettei aurinkoa ole näkyvissä. Olin ajatellut kuvailla viimeisiä lumihangilla - otoksia koiralaumastamme.
Ehkä aurinko vielä tänään näyttäytyy?

Ilta-aterialla ei huijattu

Ilta-ateria hujahti prinsessa Mujusen naamariin aivan "malliin ennen siunattua tilaa", siis sukkelaan. Ruuan laadulla ei ollut merkitystä, koska se oli aivan samaa kuin ennenkin.
Olisipa ihanaa, jos tuo syöminen palaisi entisiin uomiinsa ja ruokahalu palautuisi ennalleen.
Sittenhän ei meillä olis muuta kuin onnellista odotusta!

Peukutetaan aamuaterialle huomiseen!

Lellittely jatkuu

Aivan ihana keväinen aamu valkeni tästä päivästä.
Murun massu on selvästi suurempi kuin eilen? ;-)
Aamulla "söimme" Acana Junioria nappula kerrallaan "huijaten".

Enpä olisi uskonut enää koskaan ryhtyväni tällaiseen:
istun keittiön lattialla edessäni kolme cavalieria, joista jokainen tarjoaa maahanmenoa, istumista, haukkumista. Kädessäni olevasta kiposta jakelen "palkkioina" pienenpieniä Acana Junior nappuloita Murulle yksi kerrallaan ja silloin tällöin muodon vuoksi myös Mindy Maelle ja Ruupelle.
Tähän on nyt ajauduttu Murun syntymättömien vaaveleiden takia vai pitäisikö sanoa kauniimmin: odotettujen ja toivottujen massussa kehittyvien pikkucavalierien ansiosta!

Mitäpä ei tekisi rakkaiden cavalieriensa tulevaisuutta ajatellen?
Muru tarvitsee monipuolista vitamiineilla varustettua ravintoa.
Veipä ravinnon sisään ujuttaminen tulevan äitikoiran sulatettavaksi sitten tunnin tai kaksi, sillä ei ole nyt merkitystä...
Aikaahan minulta riittää cavalierien hyvinvoinnin turvaamiseksi uskomattoman paljon.;-)

Minkähänlainen huijaus pitää kehitellä prinsessa "Mujusen" ilta-ateriaa varten?

Haleja pienelle Murulle

Totta se on! Eilen totesi eläinlääkäri ultraäänitutkimuksessa, että Murun massussa kasvaa todellakin pienenpieniä cavalierin alkuja!
Sitä se Muru Prinsessan oikkuilu ruokailuissa enteili ja onhan se ymmärrettävää!
Nyt sitten neitokainen saa kaiken tahtomansa! Ymmärrystä tulevalle äidille, sitä meiltä saa sylin täydeltä..
On se kummallista, että tuon tiedon myötä kevät astui taloomme ja keväthän on kasvun aikaa! Ja pentujen! Ja Murun massun!
Ihanaa!

Tänään on jännittävä päivä

Hui kauhistus! Tänään sitten selviää, saako prinsessa Mujunen pienokaisia?
Maksalaatikko hupeni vauhdilla lautaselta, mutta ennen sitä tarjottu Hill'sin kuiva muona: ei, Acana adult: ei, Neu vogel: ei, kuivattu mahalaukku: ei...
Jos Mujusen masussa ei ole vaaveja, hemmottelu loppuu tänään!!!!
Olisi se suuri pettymys kuitenkin meille kaikille, mutta siihen on varauduttu myös.

Illalla tiedämme enemmän.
Jännittää tämä odottelu...

Muru söi tänään

Pikkuinen Mujunen söi tai paremminkin maisteli maksalaatikkoa. Hyvä alku maanantaille.

Muru on muuttunut

Meidän prinsessa Mujunen on nyt päättänyt, ettei lenkkeily ole enää kivaa. Parasta elämässä tällä hetkellä on loikoilla lämpöisessä sängyssä vaikka aamusta iltaan.

Ruoan, joka ei nyt kovasti maistu, täytyy olla sellaista, mitä ei joka päivä ole tuputettu: mieluummin herkkuja, herkkuja!

- Maksamakkaraa, mutta ei liikaa sitäkään. Mahalaukkua, mutta vain kädestä tarjottuna ja makuulla syöden. Ehkä joku leikkelekin menettelee, lihahyytelö, Snellmannin tietysti. Sitä voisi maistella silloin tällöin pikku nälkään sängyssä löhötessä.

Näin tuumaili 15.3 prinsessa Mujunen odotellessaan ultraäänitutkimukseen pääsyä, joka on tiistaina 17.3.

Jännittävää odottelua riittää aina vaan!

Muru aloittaa kevään

Elelemme jännittäviä aikoja Murun kannalta. Ensi viikolla selviää, saako pieni prinsessamme pentuja!
Ainoa muutos, joka mahdollisesti liittyisi tuohon pentujen odotukseen, on Murun lisääntynyt ruokahalu. Nyt neitokainen popsisi vaikka kuinka ja melkein mitä vaan.
Onpa pieni "rinsessa" yllätetty kahdesti ruokapöydältä seisomasta. Sen tavan tyttö on oppinut koiralaumamme pomolta, Rohmu-Ruupertilta.
Ruupe käy aina tilaisuuden tullen tarkistamassa konkreettisesti, olisiko jotain unohtunut ruokapöydälle. Nyt sen taidon osaa sitten myös tuo meidän kolmas kehvelikin.

Jännittää hiukan tuleva ultraäänitutkimus, olisiko siellä aivan oikeasti vaaveja kasvamassa, tuolla Murun pienessä massussa?

No, eipä jännitetä liikoja. Yhtä hyvin voi olla, ettei mitään penneleitä sieltä ole tulossakaan. Toivomme kuitenkin nyt sormet ja varpaan ristissä, että sieltä massusta niitä kuitenkin löytyisi.

Jännää aikaa tämä odottelu!