Joulun viettoon!

---

Murun leikkikaveri on poissa

Laumaamme kohtasi suuri suru 6.12 itsenäisyyspäivänä.

Iltalenkillä pellolla kesken vapaana juoksemisen alkoi Ville-Veikko äkisti huutaa ja valittaa. Juoksu loppui siihen ja Ville-Veikko tuli kivusta matalana luokseni ja nousi etujalat minua vasten hiljaa valittaen kuin apua anoen.
Teimme lenkin kuitenkin loppuun, koska kotiin päin olimme jo matkalla.

Valitettavasti kyse oli todella vakavasta asiasta Ville-Veikon elämässä.

"Pieni matkamies" oli nyt tulossa tiensä päähän.

Koko yön urhoollinen Ville-Veikko istui hiljaa äärimmäisen surullinen katse silmissään, ei valittanut, katseli vain. Aivan kuin olisi siinä viimeisen kerran tarkkaillut kavereitaan ja huomannut kaiken olevan laumassa kunnossa.


Muru oli onnistunut kuitenkin hyvällä hoidollaan lahjoittamaan yli kuukauden jatkoajan kaverilleen.

Ne olivat Ville-Veikon viimeiset hiljaiset jäähyväiset rakkaille kumppaneilleen.
Sairastunut sydän vaan ei enää jaksanut pitää elämää yllä.

Seuraavana päivänä saatoimme pienen "peikkopojan" eläinlääkärin avustamana aloittamaan matkan sateenkaarensillalle.

Toivottavasti siellä Ville-Veikko kohtaa ystävänsä Aakun ja he saavat juosta kumpikin jälleennäkemisen riemusta leikkien vailla kipuja ja tuskia.

Kaipaamme sinua, pieni "taklaaja", mutta ymmärrämme kaikki täällä, Muru, Mindy Mae ja Ruupe ja minä, että oli tullut jäähyväisten aika, niin surullista kuin se onkin meille tänne jääville. Olisimme halunneet vielä pitää luonamme, sinut,


Ville-Veikon, - rakkaamme-





Tämän kirjoitti silmät kyynelten sumentamana, laumaanne johtava,
-Ritva-