Murun Ikioma Blogi

5 viikkoa tuli pennuille ikää ja Murun Blogi sulkeutuu

2011-04-21T00:08:00.005+03:00

Niinpä sitten tuli kohdallemme liiankin äkisti hyvästien jättö niin Murulle kuin pentusillekin.
Lapsoset äitinsä hellässä huomassa matkasivat kasvattajan hoiviin, Rossbell's kenneliin, Lohjalle.
Kiitän tästä upeasta ajasta kasvattajaa, Murun sijoitusperhettä ja tietenkin Muru äiskää ja Otto isää.
Te kaikki yhdessä teitte mahdolliseksi tuoda kevään pentusten tuoksuisena kotiimme iloksemme!
Tyhjältähän täällä nyt hiukan tuntuu, mutta Simone ja Melanie kyllä osaltaan hoivaavat vierihoidollaan mahdollisen kaipuun taivaan tuuliin perhosten lailla lentäen.

Kiitokset Muru ja lapsoset meillä viettämästänne ajasta!

Neljättä viikkoa jo elellään ja täysillä!

2011-04-13T02:41:00.032+03:00

Aika rientää ja pennut vaikuttavat päivä päivältä selvästi suurenevan, aivan silmin havaittavaa kasvua!
Kohta pupsit eivät mahdu enää ripirinnan maitobaariin. Tobiaksen pinna paloi, kun tuttia ei löytynyt aivan ensi tuntumalla maitobaarissa.

Kuvasarja:

- Pikkuinen Tobias vimmastuu, kun ei maitoa löydy -

- Eihän täällä ole tilaa, missäs minun maitoni on? tuumailee Tobias nälkäisenä.

- Joku on vienyt minun maitopulloni!
Voisiko se olla tuolla toisella puolella? Tobias kiihtyy...

- Nyt meni hermot! Äiskä, maitoo!

- Täällähän se onkin, löytyi! Torsti oli ottanut sen!
Pois! Se on minun!
tuumailee Tobias, topakka paaperoinen.

- Mitähän näistä vielä kehkeytyy tuolla temperamentilla?
tuntuu Muru tuumailevan.
- Hohhoijaa, rauhallista taas...
- Syökääpä lapset, syökää, niin kasvatte kunnon cavaliereiksi...

- Mutta kyllähän te syöttekin! -

Olemmepa suloisia...

2011-04-07T18:35:00.006+03:00

Hellyyttävä näkymä koiranpentuja!
Näitä katsellessa voi vain tulla onnelliseksi!

Pennut muuttivat leikkikehään

2011-04-06T14:47:00.017+03:00

Pötkylät kasvoivat "ulos" pentulaatikosta.
Nyt uinuillaan tilavammassa ympäristössä

Tässä asumuksessa on myös "pihamaa".
Siellä temmeltäminen väsytti pikkuiset.

Iso rottakin sai kyytiä, "melkein kuollut"

Melkoiset maisemat täältä aidan takaa.
Tuonne olisi mukava päästä!
Vasemmalta Titine, Tobias ja edessä Torsti.
Tootsiesta näkyy vain takajalka

Huomenna koiralapsoset täyttävät 3 viikkoa

2011-04-02T17:12:00.041+03:00

Mukavasti on aika vierähtänyt meillä kaikilla pikkuisia hyysätessä. Ainoa laumassamme on Simone, joka esittää täysin välinpitämätöntä ja on muka niin "cool".
Mutta satuinpa kerran huomaamaan neitosen kiinnostuksen heti heräävän pentulaatikkoa kohtaan, kun luuli olevansa yksin ja pennut vartioimatta laatikossaan. Varovasti hiippaili uteliaana kurkkaamaan pentusia ja tarkkaili niitä todella intensiivisesti. Sitten äkkiä Muru saapui yllättäen paikalle ja tuijotti tiukasti Simonea. Niinpä Simone lähes liioitellun välinpitämättömänä haukotellen siirtyi sohvalle nukkumaan.
"Simone failed to be cool like a cucumber...".
- Hohhoijaa. -

Murulla luova tauko ja lapsilla ruoka-aika

Toisaalta maitobaarin omistaja saattaa ottaa rennostikin jonkin aikaa, etenkin maitobaarin ollessa täynnä asiakkaita
ja tarjoilun pelatessa kiitettävästi vailla kahinointia

Tungosta maitobaarin tiskillä

Äidin onnea kauneimmillaan

Juukeli, olen aika suloinen...

Rennosti on parasta ottaa pienenä, niin isona jaksaa sitten

Siis tosi rentona

Onnea on olla pieni ja pullea, tuhisevainen koiralapsonen

Onnea on katsella uinuvaa koiranpentua

Pennuilla päivää vaille 2 viikkoa mittarissa

2011-03-26T14:21:00.026+02:00

Murun pötkyläiset ovat kaksinkertaistuneet kooltaan

Ei enää mitään kovin pieniä pallopeppuja

Maitobaarissa viihdytään päivin ja öin

Tässäpä erikoisen hyvä paikka ja kermaista maitoa

Yksilökuvauksessa on omat pienet hankaluutensa...

Mutta pienellä lahjonnalla ja houkuttelulla pieni prinsessa
työnimeltään "Titine", suostuu lopulta poseeraamaan...

Tässä samainen kuvaajan lempiprinsessa "Titine"
mönkii pois valokuvalinssin ulottumattomiin

Prinsessa-pienempi, työnimeltään "Tootsie",
on suloinen naperoinen

"Tootsien" profiilissa ei ole huomautettavaa

Pienempi prinssi työnimi toistaiseksi "Torsti",
söpöstelee tässä prinsessatuolissa

Isoveli työnimeltään "Tobias",
on hiukan tummempi, isompi ja ahneempi.
Näistä ominaisuuksistaan prinssit pahaiten erottaa

Nyt väsähti kuvaaja. Pentusilla on lain säätämä ruokatauko. Kuvia päivitetään taas lisää tuonnempana.

Isosisko Melanie puolestaan osallistuu
babyjen kokopäiväiseen valvontaan
erittäin uhrautuvasti, joten saatan itsekin huilahtaa
luottavaisin mielin. Pennuilla on monta vapaaehtoista hoivaajaa

Murun vaavit 9 vuorokautta

2011-03-22T13:56:00.011+02:00

Onnellinen Murunen ja lapsoset.
Mutta missä piileskelee neljäs pentu?
Tulevaisuuden "turbot"...Pikkuprinssit elämän alkumetreillä.
Poikien naamat vielä erikseen lähikuvassa.

Pienet prinsessan alut kasvamassa.

Lähikuvassa prinsessojen söpönassut.

Murun lapsosilla mittarissa 3 vuorokautta

2011-03-16T12:37:00.010+02:00

Ponteva nelikko tiiviisti maitobaarissa. Kyllä Muru-mamma osaa lapsostensa hoidon.

Syömistä ja nukkumistahan se elämä emon nisien tiiviissä läheisyydessä enimmäkseen nyt vielä on...

Oi elämä! Kevät saapui sittenkin luoksemme auringonpaisteisena ja pennun tuoksuisena!
Kiitokset Murulle ja hänen omistajalleen, kuten myös Murun kasvattajalle, että saamme jälleen jakaa tämän pentusten mukanaan tuoman onnen yhdessä Murun kanssa täällä luonamme.

Muru sai "pupsikoita" 13.3

2011-03-14T13:31:00.018+02:00

Murulla on nyt hoivattavanaan neljän vaavelin pesue, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikki pennut ovat väritykseltään kolmivärisiä kuten niiden isäkin, Otto-poika.

Murun kasvattajan
Rossbell's kennelin
sivuilla on tästä pentueesta tietoa kuvineen tarkemmin.

Täällä blogissa kirjoittelemme jatkossa tunnelmia pentusten varttumisesta Muru-mamman hellässä hoivassa.

Ensin kuitenkin vedämme henkeä ja lepäilemme kaikki ja rauhoitumme seurailemaan pentuja niiden aloitellessa elämäntaipalettaan äitinsä opastuksella niille aivan uudessa maailmassa.

Kevään merkit täyttyivät: cavaliervaaveja! Onnea Muru ja Otto, ihanaa!

Tänä yönä pikkuisen valvotaan ja seuraillaan synnytyksen käynnistymistä

2011-03-12T03:50:00.004+02:00

Klo 03.55 am. ja Muru on käynyt ensimmäisen kerran petailemassa pentulaatikossaan.
Lämpö on alin aiemmin mitatuista juuri nyt se on 37.3 astetta. Lasku suunnassa siis. Tällä hetkellä Muru kuitenkin rauhottui nukkumaan kyljelleen lattialle, ensin kierreltyään hiukan levottomana ympäriinsä ikään kuin sopivaa mukavaa lepopaikkaa vielä etsien. Poikkeus aiempaan: tänä iltana ei ruoka enää maittanut.
Olisiko lauantai sitten sopiva päivä saattaa pennut maailmaan?
No, onhan tänään 60 vrk:tta ensimmäisestä tapaamisesta Onni sulhasen kanssa.
Pennut ovat kutakuinkin valmiita syntymään!
Terveiset Murulta tulevalle iskälle siellä jossain!
Nyt varpaatkin ristiin että kaikki menee toiveitten ja suurten odotusten mukaan!

Muru taitaa odottaa vaaveleita oikein tosissaan

2011-03-08T01:10:00.006+02:00

Onnellisen perhetapahtuman ajankohta pitäisi sitten olla tämän viikon kuluessa! Ensi viikolla... eipä mennäkään tapahtumien edelle vaan odottelemme rauhassa. Luonto hoitaa lapsoset maailmaan silloin kun on aika.

Mutta silti peukut ja varpaatkin pystyssä jännätään ja toivomme kaiken sujuvan mahdollisimman hyvin niin Murun kuin tulevien lapsostenkin osalta.
Tsemppaa, Muruseni, tsemppaa nyt!

Reipasta ulkoilua ison massun kanssa

2011-02-22T18:58:00.008+02:00

Tänään luonnossa seikkailemassa vasemmalta: Simone, edessä polulla rinta rinnan isä ja tytär, Kasper ja Melanie ja taaimpana Melanien äiti Muru.

Tässä perhepotretti edellisestä liitosta. Etualalla Kasper, keskellä lapsonen Melanie ja taaimpana sitten Muru.

Muru haluaisi kertoa jotakin...jos osaisi

2011-02-19T15:03:00.004+02:00

Saisimmeko kevään odotuksen lisäksi nyt sitten odotella jännittyneinä peukut pystyssä Murun toivottavasti onnellista perhetapahtumaa?
Sitähän olemme salaa koko ajan toivoneet, mutta emme ole uskaltaneet sitä edes ääneen lausua, saati sitten odotuksistamme tänne blogiin kirjoitella!
Nyt kaikki merkit ainakin viittaisivat hyvin vahvasti johonkin tapahtumaan ainakin.
Muussa tapauksessa yllä olevan potretin perusteella ennen niin "pieni" Muru taitaa sitten syödä öisin salaa ja vieläpä aika paljon?! ;)

Mukavaa ja rauhallista elämää

2011-02-02T18:16:00.002+02:00

Tässä kelpo kolmikko odottelee jälkiruokaa tarkkana kuin porkkanat!

Murun blogi on avattu!

2011-02-01T12:58:00.001+02:00

Muru tuli meille odottelemaan mahdollista iloista tapahtumaa...
Iloinen tapahtuma meille on jo Murun saapuminen laumaamme.
Kaikki muu onkin sitten extra iloista!

Murun blogi avautuu elokuussa

2010-07-29T20:11:00.002+03:00

Iloisina ja toiveikkaina ilmoitamme Murun blogin avautuvan elokuun aikana uutisineen...

Valitettavasti blogi ei sitten avautunutkaan, vaan siirtyy myöhäisempään ajankohtaan.

Murun blogi sulkeutuu

2009-08-04T21:48:00.005+03:00

Kiitos Muru, että jaksoit asustella laumassamme vuoden ajan!
Kaipaamme iloisuuttasi ja leikkimieltäsi, kaipaamme vauhdikkuuttasi ja alati huiskivaa häntääsi!
Kaipaamme itsepäisyyttäsi ja rohkeuttasi olla aito prinsessa, joka ei pidä tassujen kastumisesta märässä nurmikossa.
Meitä kaikkia kuitenkin ilahdutti nähdä iloisuutesi ja vilpittömän jälleennäkemisen riemu, kun vuoden eron jälkeen kohtasit oman ihmislaumasi.
Sitten jo tutut asiat muistuivat ja koti ja ikioma ovesi palautui mieleesi.

Toivotamme täältä mukavia kesäpäiviä kaikille teille sinne maaseudun rauhaan!

Terveisin Ritva, tyttäresi Melanie, Simone, äiskäsi Mindy Mae ja lauman kunkku Ruupe.

Murun hoidokkivuoden muistelot jatkuvat

2009-08-03T18:31:00.007+03:00

Surullisten asioitten jälkeen on syytä muistella iloista tapahtumaa: Murun, kelpo mamman, maailmaan saattamaa katrasta,
kuutta mitä suloisinta pientä cavalierin alkua.
Tästä katraasta jäi luoksemme asustamaan pikkuinen Melanie, joka lievittää Murun lähdön jälkeistä ikäväämme. Muru äitinsä kasvattamana ja isoäitinsä Mindy Maen tomerassa valvonnassa Melanie jatkaa "äänekkään" sukunsa perinteitä...

Täältä voi katsoa Murun pennusta Melaniesta ja hänen serkustaan Simonesta diaesityksen,

Muistelemme kulunutta vuotta iloineen ja suruineen

2009-08-03T14:02:00.009+03:00

Ikimuistoinen retkemme Meikon Luonnonpuistoon jäi viimeiseksi hyväksi muistoksi silloisen nelikkomme, Ruupen, Ville-Veikon, Mindy Maen ja Murun yhteisistä seikkailuista.
Omistamme 7.12.2008 pois nukkuneen rakkaan Ville-Veikon muistoksi koosteen retkestämme.

Ville-Veikko in memoriam

Muru palaa kohta oman perheensä luokse

2009-08-02T12:38:00.005+03:00

Niin vain on vuosi vierähtänyt Murun saapumisesta luoksemme laumaamme ilahduttamaan. Nopeasti tuo hoitoaika vierähti.
Mutta paljon muutoksia on laumassamme kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Hyvin surullisia ja lopullisia, mutta löytyy tapahtumista myös iloisia yllätyksiäkin.

Jatkuu...

Pennut varttuvat

2009-07-27T14:37:00.005+03:00

Pentujen varttuessa olen useamman kerran sekoittanut Murun ja Melanien toisiinsa. Onhan Muru vielä kuitenkin onneksi suurempi kooltaan, mutta huimaa vauhtia piiperoiset kasvavat.

Tyhjä munakotelo täytettynä papanoilla pitää "pikkuhillviöt" vähän aikaa poissa "pahanteosta".

Sunnuntailenkkeilyä helteessä

2009-07-13T13:13:00.015+03:00

Eilen teimme kunnon kesäisen lenkin viljapeltojen lomassa kulkevalla kärrytien tapaisella. Kyllä lenkkeily maistui aikuiskoirille porottavasta auringosta huolimatta.
Väillä oli kuitenkin levähdettävä jäähdyttelemään.

Muru on pysähtynyt hetkeksi vetämään henkeä paahtavassa kuumuudessa.

Muut seurasivat Murun esimerkkiä ja asettuivat pötköttämään ja viilentämään juoksemisesta aiheutunutta kuumuutta.

Muru taitaa hiukan ihailla Ruputitia, koska haluaa aina olla Ruupen läheisyydessä.

Kyllä kesällä on mukavaa!

Kesäisiä leikkejä

2009-07-03T13:37:00.008+03:00

Simone ja Melanie nauttivat kesäisestä nurmikosta ja paljon tuntuu olevan ihmettelemistä. Välillä Simone pistää juoksuksikin.

Lisää vauhtia tuovat sitten Muru ja Ruupekin peliin. Kameralla oli vaikea pysyä vauhdissa mukana.

Juhannustunnelmissa vielä hiukan

2009-06-21T23:04:00.010+03:00

Murun valvovan katseen alaisena Melanie nurmikolla

Väri yhdistää meitä

Rajut leikit väsyttävät pieniä kaveruksia, tauon paikka!

Paluu arkeen suurentuneen lauman kanssa

2009-06-13T18:37:00.015+03:00

Kesän saavuttua kuitenkin odottamatta ja yllätyksellisesti, palasi Rossbell's -kennelin hyvästä huomasta pirteä Muru kera kahden pentulaisen.
Lapsosensa onnistuneesti vieroittanut prinsessa Muru tuli iloksemme takaisin luoksemme mukanaan yksi sen suloisista omista vaaveleista, Melanie ja "serkkunsa" Evitan tumma tyttöpentunen Simone.
Aivan ihanaa saada seurata lapsosten kasvua ja leikkimistä. Tuo viaton nuoruus on vain niin hujauksessa ohitse. Otamme siitä irti kaiken saatavissa olevan nautinnon!

Söpöstelijät sulassa sovussa yhteispunkassa

Prinsessa Melanie esittäytyy

Prinsessa Simone sulostuttaa

Kyllähän sitä prinsessoillakin saattaa olla pientä eripuraa

Viimeinen sunnuntai mummolassa

2009-05-24T09:01:00.010+03:00

Huomenna pentuset ja Muru-mamma jättävät mummolan ja siirtyvät maalle Rossbell's kennelin tilavampiin ympyröihin.
Tänään irrotellaankin ilo irti niin, että paikat raikaa!
Hiukan esimakua tulevista kekkereistä voi katsoa ystäväni eilen lauantaina kuvaamalla videolla.

Liikkuvasta "maitobaarista" täytyy vauhdissa imaista maitoateria. Mutta ensin täytyy saada maitobaari kiinni.

Viisi viikkoa elämää mittarissa

2009-05-23T10:05:00.060+03:00

Muru juhlistaa kullannuppujensa
"ViisiViikkoaMittarissa" - Päivää
lapsostensa yksilöpotreteilla.

Tummempi tricolorpoika nimeltään Panda, tässä söpöstelee.

Isäänsä muistuttava "pikkukasperi" katselee maailmaa hiukan totisena juuri unten mailta herättyään.

Suloinen Mimosa tyttönen ei ehtinyt valmistautua kuvaukseen ja on siksi ehkä hiukan kiukkuisen oloinen.

"Teillä on kunnia suudella merkkiäni päälaella", tuntuu tämä viehätysvoimastaan tietoinen Doris prinsessababy miettivän.

Melanie
Hiukan hemmoteltu, pulleahko prinsessan alku raukeana luo katsettaan kohti tulevia alamaisiaan.

Tämä valloittava pikkuprinssi oli syntyessään kaikista pienin,
mutta ehtymättömän ruokahalunsa
ansiosta hän on nyt suurin pojista.
Muru voi huoletta todeta silmäillessään jälkikasvuaan:
"Valtakunnassa kaikki hyvin!"

Kuvia Murun jälkikasvusta, vuorossa tytöt

2009-05-17T11:04:00.008+03:00

Kuvassa Simone, Melanie, "Spottitypy" ja Mimosa, 4 viikkoa mittarissa.
Yhteispotretissa kaikki Rossbell's kennelin tyttöbabyt.
Pieni "mustiainen" vasemmalla on sukulainen, mutta ei ihan sisko kuitenkaan Murun tyttökolmosille.

Naperoitten kasvu kiihtyy

2009-05-12T14:11:00.003+03:00

Nassikat ruokatunnilla

Murun lapsukaiset täyttivät 3 viikkoa

2009-05-09T13:16:00.009+03:00

Kyllä aika rientää nopeasti, mikäli se pentujen kasvusta on kiinni!
Välillä tuntuu kuin ne kaksinkertaistaisivat kokonsa yön aikana! No, ei nyt onneksi sentään, mutta huimaa on tuo kasvu näin keväällä ainakin!

Kolme on Murun mielestä sopiva määrä maitobaarissa kerralla.

Massut pulleina on mukava pötköttää!

Muru esittelee jälkikasvunsa

2009-05-04T16:36:00.010+03:00

Tämä suloinen typy jää Mindy Maen ja Ruupen seuraan kasvamaan

Tricolorpojat tarkkailevat uteliaina maailmaa

Tyttöset vatsat pulleina ja mielet raukeina

Pikkuveli viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, esittelyssä tässä

Onnen hetkiä

2009-04-19T15:16:00.012+03:00

Murun pennut syntyivät 17.04.
Blenheim - värinen tyttö ilmestyi ensimmäisenä maailmaan jo heti klo 0.10. Synnytys sujui aluksi melko mukavasti siihen saakka kun 3 pentua oli tullut.
Sitten alkoivat vaikeudet. Jostain syystä neljäntenä tulossa ollut pentu oli juuttunut synnytyskanavaan etujalka edellä lähes kaksinkerroin.
Hätäsektio koitui 3 muun vielä kohdussa olleen pennun ja emon pelastukseksi. Synnytyskanavassa ollut pentu oli menehtynyt.

Murulla on nyt 6 vaavelia, kolme poikaa ja kolme tyttöä.
Väritys on jakautunut seuraavasti: 2 blenheim tyttöä, yksi
tricolor tyttö ja kolme tricolor poikaa.

Kuvissa onnellinen Muru 2 vuorokauden ikäisine pentuineen.

Operaatiosta yllättävän nopeasti toipunut sisukas pikku Murunen on kiitettävän omatoimisesti hoivannut kuutosiaan.

Pesänrakennus puuhastelua

2009-04-13T12:12:00.000+03:00

Tänään raivaamme tilaa pentulaatikolle ja pentuaitaukselle! Pölypallot saavat kyytiä, kun kunnostamme tulevalle mammakoiralle pesäpaikkaa.
Pesäpaikan täytyy olla sellainen ympäristö, jossa äitikoira tuntee olonsa turvalliseksi ja saa rauhassa hoitaa jälkikasvuaan. Silti sieltä pitää myös tarjoutua suotuisat näkymät ympäristön tarkkailuun. Lisäksi minulla, ainoalla laumamme kaksijalkaisella, täytyy olla esteetön näköyhteys omasta nukkumapaikastani pentulaatikkoon, kaiken varalta, jos Muru tarvitsisi hoitoapuani.
Melkoinen yhtälö toteutettavaksi!

Useamman viikon ahkeran pohdinnan ja huonekalujen siirron suunnittelun myötä idea on enää toteuttamista vailla valmis!

Tänään noudetaan pentuaitaus Helsingistä ja huomenna saamme pentulaatikon!

Keskiviikkona Murua odottaa iloinen yllätys! Muru saa todennäköisesti vieraita, tai paremminkin hyvin tuttuja!
Murun oikea perhe on tullut pääsiäisvierailulle Suomeen.
Saa nähdä, ehtivätköhän he käydä tapaamassa perheensä rakastettua jäsentä, Prinsessa Murua, tulevaa äitikoiraa, Suomessa vierailunsa aikana?
Alustavasti odottelemme heitä 15.4. keskiviikkona? ;-)

Kuva puhukoon puolestaan

2009-04-12T13:45:00.003+03:00

Murun vaavojen H-Hetki lähestyy vääjäämättä

2009-04-10T16:36:00.020+03:00

Toivottaa
Muru kaverineineen täällä vieraileville

Mindy Mae piirroksena

Venymiskyky koetuksella

2009-04-03T10:30:00.007+03:00

Huhtikuu on kevään alkamisen virallinen merkki!

Murun vointi on uskomattoman reipas ja parin tunnin kävelylenkit vapaana pellolla sujuvat leppoisasti. Väsymisen merkkejä ei ole vielä havaittu!

Onpa luonto ihmeellinen, mitä tulee ihon venymiskykyyn!
Murun vatsan ympärys on varmaan lähes kaksinkertaistunut ja nahka vaan venyy ja venyy!
Laskettuun synnytykseen on kuitenkin vielä toista viikkoa.
Jos tuon vatsan kasvu jatkaa samaa kasvamisvauhtiaan, en tohdi edes ajatella Murun selvitymistä portaita ylös kolmanteen kerrokseen asti viimeisimpinä päivinä, huh!

Eiköhän meikäläisen ole sitten hiukan avitettava tulevaa äitiä kantamalla hänet ainakin ylöspäin noina viimeisimpinä päivinä.
Toisaalta Muru on sisukas, saattaa hyppiä vielä synnytyspäivänään helposti sohvalle ja sänkyynkin.
Eipä tässä kannata murehtia tulevaa, eipä tunnu tuo prinsessa Murunenkaan murehtivan.
"Ruoka ainakin maittaa ja sitä on riittävästi", tuumailee varmaan tuleva "mamma".

Mutta "odottavan ja perin malttamattoman sivustaseuraajan" aika kuluu sietämättömän hitaasti!

Muru ja Maasu

2009-03-29T16:26:00.005+03:00

Prinsessa Murun maasu kasvaa ja ruoka maistuu aina vain paremmin!
Hiukan huolestuneena kyllä seuraan tuon pömppömassun kasvamista!
Ympärysmittaa kun sillä alkaa olla jo aika lailla.
Menneillään kuitenkin vasta 42. vuorokausi ensimmäisestä pariutumissessiosta. Montako sieltä mahtaakaan putkahtaa?
Vai ovatko kaikki "jättisarjaa"?
Muistaakseni veikkailtiin ultraäänessä nähdyn kuusi pienenpientä? Mutta varmuudella ei pystytty kuitenkaan tarkkaa määrää kertomaan...
Ehkä hyvä niin.
Siinäkin olisi jo riittämiin työmaata ensikertalaismammalle imetettäväksi ja hoivattavaksi.
No, vielä on jonkin aikaa valmistautua onnelliseen perhetapahtumaan.
Toivoa vain sopii, että kasvavan massun myötä tulevan mamman ruokahalu säilyisi yhtä hyvänä kuin se nyt on.
Ehkä kuitenkin on syytä lisätä ruokintakertoja ja pienentää aterioiden annoskokoa.

Ah, tätä malttamattoman hoitajan odotusta!

Ruoka maittaa tulevalle äidille

2009-03-20T14:14:00.005+02:00

Ihanaa! Muru on saanut ruokahalunsa takaisin!
Aamiainen meni suuremmitta vitkasteluitta ja lisääkin olisi voinut syödä.
Meillä ei santsata kuitenkaan. Koirien annokset ovat tarkkaan laskettu liikunnan ja muiden aktivitettien mukaan, joten mieluummin hiukan vähemmän kuin liikaa.
Laihduttaminen on tämän rotusilla todella vaikeaa.
Ruputiti on siitä oiva esimerkki. Hän on meidän "kävelevä roskasanko". Suomennettuna tarkoittanee, että kaikki maittaa ja loppuu vielä kesken!

Tänään on sitten tarkoitus tehdä puolentoistatunnin lenkki pelloilla neljän koirulaisen kanssa.
Harmi, ettei aurinkoa ole näkyvissä. Olin ajatellut kuvailla viimeisiä lumihangilla - otoksia koiralaumastamme.
Ehkä aurinko vielä tänään näyttäytyy?

Ilta-aterialla ei huijattu

2009-03-19T23:25:00.004+02:00

Ilta-ateria hujahti prinsessa Mujusen naamariin aivan "malliin ennen siunattua tilaa", siis sukkelaan. Ruuan laadulla ei ollut merkitystä, koska se oli aivan samaa kuin ennenkin.
Olisipa ihanaa, jos tuo syöminen palaisi entisiin uomiinsa ja ruokahalu palautuisi ennalleen.
Sittenhän ei meillä olis muuta kuin onnellista odotusta!

Peukutetaan aamuaterialle huomiseen!

Lellittely jatkuu

2009-03-19T11:23:00.010+02:00

Aivan ihana keväinen aamu valkeni tästä päivästä.
Murun massu on selvästi suurempi kuin eilen? ;-)
Aamulla "söimme" Acana Junioria nappula kerrallaan "huijaten".

Enpä olisi uskonut enää koskaan ryhtyväni tällaiseen:
istun keittiön lattialla edessäni kolme cavalieria, joista jokainen tarjoaa maahanmenoa, istumista, haukkumista. Kädessäni olevasta kiposta jakelen "palkkioina" pienenpieniä Acana Junior nappuloita Murulle yksi kerrallaan ja silloin tällöin muodon vuoksi myös Mindy Maelle ja Ruupelle.
Tähän on nyt ajauduttu Murun syntymättömien vaaveleiden takia vai pitäisikö sanoa kauniimmin: odotettujen ja toivottujen massussa kehittyvien pikkucavalierien ansiosta!

Mitäpä ei tekisi rakkaiden cavalieriensa tulevaisuutta ajatellen?
Muru tarvitsee monipuolista vitamiineilla varustettua ravintoa.
Veipä ravinnon sisään ujuttaminen tulevan äitikoiran sulatettavaksi sitten tunnin tai kaksi, sillä ei ole nyt merkitystä...
Aikaahan minulta riittää cavalierien hyvinvoinnin turvaamiseksi uskomattoman paljon.;-)

Minkähänlainen huijaus pitää kehitellä prinsessa "Mujusen" ilta-ateriaa varten?

Haleja pienelle Murulle

2009-03-18T11:14:00.003+02:00

Totta se on! Eilen totesi eläinlääkäri ultraäänitutkimuksessa, että Murun massussa kasvaa todellakin pienenpieniä cavalierin alkuja!
Sitä se Muru Prinsessan oikkuilu ruokailuissa enteili ja onhan se ymmärrettävää!
Nyt sitten neitokainen saa kaiken tahtomansa! Ymmärrystä tulevalle äidille, sitä meiltä saa sylin täydeltä..
On se kummallista, että tuon tiedon myötä kevät astui taloomme ja keväthän on kasvun aikaa! Ja pentujen! Ja Murun massun!
Ihanaa!

Tänään on jännittävä päivä

2009-03-17T10:41:00.004+02:00

Hui kauhistus! Tänään sitten selviää, saako prinsessa Mujunen pienokaisia?
Maksalaatikko hupeni vauhdilla lautaselta, mutta ennen sitä tarjottu Hill'sin kuiva muona: ei, Acana adult: ei, Neu vogel: ei, kuivattu mahalaukku: ei...
Jos Mujusen masussa ei ole vaaveja, hemmottelu loppuu tänään!!!!
Olisi se suuri pettymys kuitenkin meille kaikille, mutta siihen on varauduttu myös.

Illalla tiedämme enemmän.
Jännittää tämä odottelu...

Muru söi tänään

2009-03-16T12:19:00.003+02:00

Pikkuinen Mujunen söi tai paremminkin maisteli maksalaatikkoa. Hyvä alku maanantaille.

Muru on muuttunut

2009-03-15T15:56:00.008+02:00

Meidän prinsessa Mujunen on nyt päättänyt, ettei lenkkeily ole enää kivaa. Parasta elämässä tällä hetkellä on loikoilla lämpöisessä sängyssä vaikka aamusta iltaan.

Ruoan, joka ei nyt kovasti maistu, täytyy olla sellaista, mitä ei joka päivä ole tuputettu: mieluummin herkkuja, herkkuja!

- Maksamakkaraa, mutta ei liikaa sitäkään. Mahalaukkua, mutta vain kädestä tarjottuna ja makuulla syöden. Ehkä joku leikkelekin menettelee, lihahyytelö, Snellmannin tietysti. Sitä voisi maistella silloin tällöin pikku nälkään sängyssä löhötessä.

Näin tuumaili 15.3 prinsessa Mujunen odotellessaan ultraäänitutkimukseen pääsyä, joka on tiistaina 17.3.

Jännittävää odottelua riittää aina vaan!

Muru aloittaa kevään

2009-03-01T12:06:00.006+02:00

Elelemme jännittäviä aikoja Murun kannalta. Ensi viikolla selviää, saako pieni prinsessamme pentuja!
Ainoa muutos, joka mahdollisesti liittyisi tuohon pentujen odotukseen, on Murun lisääntynyt ruokahalu. Nyt neitokainen popsisi vaikka kuinka ja melkein mitä vaan.
Onpa pieni "rinsessa" yllätetty kahdesti ruokapöydältä seisomasta. Sen tavan tyttö on oppinut koiralaumamme pomolta, Rohmu-Ruupertilta.
Ruupe käy aina tilaisuuden tullen tarkistamassa konkreettisesti, olisiko jotain unohtunut ruokapöydälle. Nyt sen taidon osaa sitten myös tuo meidän kolmas kehvelikin.

Jännittää hiukan tuleva ultraäänitutkimus, olisiko siellä aivan oikeasti vaaveja kasvamassa, tuolla Murun pienessä massussa?

No, eipä jännitetä liikoja. Yhtä hyvin voi olla, ettei mitään penneleitä sieltä ole tulossakaan. Toivomme kuitenkin nyt sormet ja varpaan ristissä, että sieltä massusta niitä kuitenkin löytyisi.

Jännää aikaa tämä odottelu!

Muru seikkaili helmikuisilla hangilla

2009-02-02T20:49:00.001+02:00

Kaikki ihastelevat kaunista talvista maisemaa

Muru on hiukan ihastunut Ruupeen...

Aivan lumoavissa maisemissa saivat koiruudet ulkoilla helmikuun alkupäivinä..

Muru rakastaa broilerin siipiä, mutta...

2009-01-29T21:29:00.000+02:00

"Raivoisa spanieli saaliinsa kimpussa"

Videoleikkeen kuvaaja ei ole juovuksissa, vaan yrittää ikuistaa ilmiön nimeltä:
"Raivoisa spanieli murisee, haukkuu ja pomppii kohtisuoraan ilmaan syödessään broilerin siipeä." ; )
Kamera siis toisessa kädessä kuvaten ja samanaikaisesti toisella kädellä jakaen Ruupelle ja Mindylle heidän siipensä.
Huoh! On lähes mahdottomuus osua kameralla kohteeseen, kun ympärillä pomppii 2 muuta "ammattilaisahmattia"..

Miksi siis kuvata, jos ei onnistu?
Yrittänyttä ei saa tuomita.. Tarkoitus oli onnistua! Yritän uudemman kerran, varmasti! Seuraavalla kerralla oikein apuvoimien kera.
Ei vain oikein onnistunut tällä kertaa kovin hyvin.

On vaan ollut niin kertakaikkisen naurettavia raivokohtauksia tuolla meidän "Ärripurrilla" juuri tuossa ruuanjakotilanteessa.

Parhaimmillaan Muru on juuri saatuaan jonkun pureskeltavan ruokapalan ja muut ovat vasta saamassa.
Mutta vain tuon lyhyen jakohetken!

Aiemmin se ajoi takaa nuo kaverinsa purren niitä takapuolesta, kunnes tajusinkin jakaa herkkupalan ensimmäisenä juuri Murulle.
Neitokaisen raivo kohdistuu silloin sen omaan syötävään, ei siis suoraan Ruupeen eikä Mindyyn.
Aivan aluksi Muru jätti omansa ja ajoi kuitenkin noita muita, mutta huomasi hyvin pian, että Ruupe kääntyikin takaisin ja kaappasi suuhunsa maahan pudotetun Murunkin herkun ;)
Jotain oli Murun siis pakko omassa käytöksessään muuttaa. Muuten häviää sapuskat parempiin suihin. "Herkusta pitää pitää kiinni kynsin ja hampain, muuten sen menettää".... Kyllä cavalier hyvin äkkiä oivaltaa asiat, kun oma etu on kyseessä. :)

Muru on saattanut joinakin kertoina hypätä neljä jalkaa ilmaan lähes puolen metrin korkeuteen raivoisasti muristen ja ravistaen herkkupalaa hampaissaan! :)

Täytyy saada joku muu kuvaamaan paikalle tai sitten jakamaan nuo herkut..

Täytyy kehitellä vielä oikein kova nälkä porukalle, niin "Ärri-Purri" hyppää kattoon siipi hampaissaan!!!! Hih!

Muru vietti eilen syntymäpäiviään!

2009-01-08T21:46:00.001+02:00

Kelpaa päivänsankarin söpöstellä!

Muru kiittää lahjoista ja joulukortista, jotka saapuivat juuri sopivasti 2-vuotis syntymäpäivänä!
Kiitos ja pusuja perheelle!

Joulun viettoon!

2008-12-22T23:03:00.000+02:00

Murun leikkikaveri on poissa

2008-12-14T03:50:00.010+02:00

Laumaamme kohtasi suuri suru 6.12 itsenäisyyspäivänä.

Iltalenkillä pellolla kesken vapaana juoksemisen alkoi Ville-Veikko äkisti huutaa ja valittaa. Juoksu loppui siihen ja Ville-Veikko tuli kivusta matalana luokseni ja nousi etujalat minua vasten hiljaa valittaen kuin apua anoen.
Teimme lenkin kuitenkin loppuun, koska kotiin päin olimme jo matkalla.

Valitettavasti kyse oli todella vakavasta asiasta Ville-Veikon elämässä.

"Pieni matkamies" oli nyt tulossa tiensä päähän.

Koko yön urhoollinen Ville-Veikko istui hiljaa äärimmäisen surullinen katse silmissään, ei valittanut, katseli vain. Aivan kuin olisi siinä viimeisen kerran tarkkaillut kavereitaan ja huomannut kaiken olevan laumassa kunnossa.

Muru oli onnistunut kuitenkin hyvällä hoidollaan lahjoittamaan yli kuukauden jatkoajan kaverilleen.

Ne olivat Ville-Veikon viimeiset hiljaiset jäähyväiset rakkaille kumppaneilleen.
Sairastunut sydän vaan ei enää jaksanut pitää elämää yllä.

Seuraavana päivänä saatoimme pienen "peikkopojan" eläinlääkärin avustamana aloittamaan matkan sateenkaarensillalle.

Toivottavasti siellä Ville-Veikko kohtaa ystävänsä Aakun ja he saavat juosta kumpikin jälleennäkemisen riemusta leikkien vailla kipuja ja tuskia.

Kaipaamme sinua, pieni "taklaaja", mutta ymmärrämme kaikki täällä, Muru, Mindy Mae ja Ruupe ja minä, että oli tullut jäähyväisten aika, niin surullista kuin se onkin meille tänne jääville. Olisimme halunneet vielä pitää luonamme, sinut,

Ville-Veikon, - rakkaamme-

Tämän kirjoitti silmät kyynelten sumentamana, laumaanne johtava,
-Ritva-

Muru toimi "vierisairaanhoitajana"..

2008-11-13T11:10:00.000+02:00

Onneksi löytyi yksi porukastamme, joka hoivasi vakavasti sairasta Ville-Veikkoa.
Lohduttajana oli pieni Muru tyttönen, kun parasta kaveria piti auttaa.

Blogitkin jäivät kirjoittelematta, kun kaikki olivat niin huolissaan Ville-Veikosta, jolla oli sydän tosi huonossa kunnossa. Nyt odoteltiin sydänlääkkeiden vaikutusta. Muuta ei voitu tehdä. Lepoa ja rakkautta.

Katso tästä diaesitys suuressa koossa

Lokakuisissa tunnelmissa

2008-10-19T14:50:00.000+03:00

Muru aloittaa oman blogin

2008-10-03T20:51:00.000+03:00

Täällä Mindy Mae äiskän luona on oikeastaan ihan kivaa!
Täällä on meillä koirilla samanlainen sänky kuin ihmisillä ja Ritva nukkuu meidän sängyssä meidän kanssa. Joskus on tosi ahdasta.

Koskaan en lähde sängystä ennen kuin Ritva on noussut ylös. Olen aika aamu-uninen.

Täällä saa raakoja broilerin siipiä. Ne onkin mun herkkua! Onhan sitten muutakin ruokaa ja aina olen syönyt kaikki.

Paras juttu on jälkiruoka.

Tuun aina ihan hulluksi, kun aletaan jakaa jälkkärii.

Minulle annetaan viimeiseksi ja siksi tulenkin ihan hulluksi.
Ajan aina Ruupea, kun se saa ensimmäiseksi ja juoksee jälkkäri suussa makuuhuoneeseen sänkyyn syömään.
Olen joskus niin vihainen, että puren Ruupea takapuolesta.

Seuraavaksi saa jälkkärin Mindy-äiskä. Sillekin olen aika vihainen ja ajan sitäkin takaa makkariin, mutten uskalla purra. Se vois suuttua.

Kerran melkein suuttui, kun vahingossa ihan vähän purin sitä myös peffasta.

Ville-Veikkoa en jahtaa, koska se on mun paras kaveri ja me jäädään syömään jälkkärit aina keittiöön.

Täytyy olla sitten tosi varuillaan ja syödä aika nopeasti, koska Ruupe on niin kauhean ahne.
Se tulee joka kerta kuin salama ja hyökkää ottamaan meiltä meidän jälkkärit, jos ei ole tarkkana.

Onneksi tänään Ritva laittoi keittiön oviaukkoon metallisen portin.

Nyt ei tarvitse olla niin nopea, koska Ruupe ei nyt saa varastettua meiltä jälkiruokia. Saadaan vihdoinkin nautiskella Ville-Veikon kanssa jälkiruuat ihan rauhassa.

Joskus voi portti olla ihan hyväkin asia!

Takaisin MuCawaanKirjastoon